Pustulosis palmoplantaris - Een Diepgaande Verkenning van Huidziekten

Palmoplantaarinen pustuloosi

PPP eli palmoplantaarinen pustuloosi (pustulosis palmoplantaris) on pitkäaikainen ja tarttumaton kämmenten ja jalkapohjien tulehduksellinen ihosairaus.

PPP ei ole varsinainen psoriasiksen muoto. Useissa eri tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että PPP:tä sairastavilla on psoriasista enemmän kuin muulla väestöllä.

Palmoplantaariseen pustuloosiin voi sairastua missä iässä tahansa. Yleisimmin siihen sairastutaan 30–50-vuotiaana. Lapsilla sairaus on harvinainen.

Suomessa PPP:tä sairastaa arviolta 1 000–3 000 ihmistä. Sairaus on yleisempi naisilla kuin miehillä.

PPP:n syytä ei tiedetä, eikä sen perinnöllisyyttä ole osoitettu tutkimuksissa. Sairaus kuitenkin ilmenee toisinaan peräkkäisissä sukupolvissa. Tupakoinnin on todettu altistavan sairaudelle ja pahentavan sitä.

PPP:n oireet

Vaikeampana aikana iholle syntyy sameanvalkoisia tai keltaisia märkärakkuloita, joiden läpimitta on muutama millimetri. Tällöin iholla voi olla voimakasta kutinaa. Iho voi myös kuumottaa ja aristaa.

Parissa viikossa rakkulat muuttuvat ruskeiksi, kuivuvat ja hilseilevät. PPP:n aiheuttamat märkärakkulat ovat steriilejä eli ne eivät aiheudu bakteeri-infektiosta.

PPP oireilee kämmenissä ja jalkapohjissa, joskus myös sormissa ja varpaissa. Jos märkärakkuloita esiintyy muualla kehossa, kyse on luultavasti märkärakkulaisesta psoriasiksesta eikä PPP:stä.

Paranemisjaksojen aikana oireet saattavat olla hyvin lieviä tai hävitä kokonaan. Laajimmillaan oireet voivat kattaa koko kämmenen tai jalkapohjan alueen.

Tavallisimmin PPP:n oireet esiintyvät samanaikaisesti ja symmetrisesti sekä käsien että jalkojen alueella. Oireita voi kuitenkin esiintyä vain jaloissa tai vain käsissä. Vaikeat oireet voivat alentaa huomattavasti toimintakykyä ja vaikeuttaa arjessa pärjäämistä.

Ihomuutosten lisäksi kynsimuutokset ovat PPP:ssä tavallisia. Niitä esiintyy noin 30 prosentilla sairastavista. Muutokset ovat tavallisesti lieviä, yleensä pieniä kuoppia kynsissä.

Vaikeimmillaan kynnet saattavat olla epämuodostuneet, rosoiset ja rikkonaiset. Kynsien alla voi olla voimakasta liikasarveistumista, eli ihon sarveiskerroksen paksuuntumista.

Myös nivelkivut ovat tavallisia. Tutkimusten mukaan noin joka kolmannella esiintyy eriasteisia niveloireita, joista tavallisimpia ovat oireet rintalastan nivelissä. Myös selän, olka- ja polvinivelten sekä nilkkojen oirehtiminen on mahdollista.

Niveloireiden lisäksi PPP:n yhteydessä voi esiintyä luu- ja niveloireyhtymä, jota kutsutaan SAPHO:ksi. Sen oireita ovat niveltulehdus, akne, märkärakkulat, liikaluun muodostuminen ja luutulehdus. SAPHO on harvinainen oireyhtymä, jota hoidetaan erikoissairaanhoidossa.

Wann sollte man zum Arzt gehen?

Wenn plötzlich ein ungewöhnlicher Juckreiz bemerkt wird, sollte ein Allgemeinarzt zurate gezogen werden. Spätestens, wenn sich die charakteristischen Bläschen unter der Haut bilden, muss das dyshidrotische Ekzem abgeklärt und behandelt werden. Im weiteren Verlauf können Rötungen und Hautrisse auftreten, die zunächst beobachtet werden sollten – bei Blutungen oder Infektionen muss der Arzt informiert werden. Personen, die unter Atopie oder einer Kontaktallergie leiden, entwickeln besonders häufig ein dyshidrotisches Ekzem.

Ebenso Menschen, die regelmäßig bestimmte Medikamente oder chemische Substanzen einnehmen. Auch psychische Faktoren wie Stress können die Hautkrankheit begünstigen. Wer zu diesen Risikogruppen zählt, sollte bei erwähnten Symptomen einen Arzt konsultieren. Der Mediziner wird die Erkrankung entweder zweifelsfrei abklären können oder den Patienten an einen Allergologen verweisen.

In jedem Fall sind mehrere Arztbesuch erforderlich, bis das dyshidrotische Ekzem zweifelsfrei diagnostiziert werden kann. Sollte sich das Ekzem entzünden, wird im besten Fall direkt ein Dermatologe aufgesucht. Bei größeren Komplikationen ist der ärztliche Notdienst zu kontaktieren.

Nóg meer impact… de behandeling van psoriasis!

Afgezien van de sociale impact is er ook nog het (meestal dagelijkse) behandelritueel. De talloze tubes op de plank bij de wastafel, het dagelijks smeren van de vaak vettige zalf, het plakken van de pyama aan je huid… Bij ernstige vormen van psoriasis moet de zalftherapie soms ook nog aangevuld worden met het (op tijd) innemen of inspuiten van geneesmiddelen of met belichtingstherapie. Ook op déze wijze vormt psoriasis een grote belasting, zelfs als de behandeling goed aanslaat en de psoriasis veel minder zichtbaar is geworden. Je bent zo voortdurend met je huid en de psoriasis bezig.

Kortom, de impact van psoriasis is vaak groot en mag door de omgeving van mensen met psoriasis niet onderschat worden, iets wat helaas maar al te vaak gebeurt. Maar met begrip en steun van familie en een goed uitgebalanceerd behandelplan van de dermatoloog is het meestal wel mogelijk om de psoriasis onder controle te krijgen en dragelijk te maken.

Er zijn verschillende soorten behandeling voorhanden. Elke behandeling is gericht op het onderdrukken van de symptomen. Op dit moment is het nog niet mogelijk om psoriasis te genezen. Ruwweg kunnen de behandelingen in 3 groepen worden onderverdeeld:
– lokale therapie met zalven, cremes en lotions
– lichttherapie
– systemische therapie
Vaak worden behandelingen uit de verschillende groepen gecombineerd. Hieronder volgt een beknopt overzicht van de verschillende behandelmogelijkheden. In alle gevallen is het belangrijk om, naast de medicinale behandeling, de huid ook goed te verzorgen met verzorgende zalf. Hier bestaan vele typen van, verzorgende zalven zijn zonder recept bij de apotheek verkrijgbaar.

Symptome, Beschwerden und Anzeichen

Rötung der Haut im Umfeld der Bläschen gehört ebenfalls zu den typischen Symptomen. Bei Ekzemen, die länger bestehen, verdickt sich eventuell die Haut, beginnt zu schuppen oder bildet eine ledrige Oberfläche. Infolgedessen büßt die Haut ihre Elastizität ein, sodass die Anfälligkeit für blutende Risse steigt.

Nach 48 und 72 Stunden, manchmal zusätzlich nach 96 Stunden, kontrolliert der Diagnostiker, ob sich eine Veränderung der behandelten Haut zeigt. Eine positive Reaktion bedeutet, dass eine Allergie vorliegt. Neben der Kontaktallergie findet auch die Atopie differentialdiagnostisch Beachtung. Sie kann das atopische Ekzem hervorrufen, das dem dyshidrotischen Ekzem ähnelt.

Im Verlauf der Hauterkrankung können die Bläschen des dyshidrotischen Ekzems zusammenfließen, die Medizin bezeichnet diesen Vorgang als Konfluieren. In einigen Fällen geht das dyshidrotische Ekzem mit einer Infektion einher, für die vor allem Viren und Pilze als Ursache infrage kommen. Die Krankheitserreger können insbesondere über aufgeplatzte oder aufgekratzte Bläschen in das Gewebe eindringen. Besonders die großen Blasen bei den Varianten Cheiropompholyx und Podopompholyx sind für diese Komplikation anfällig.